Irkutsk
Junamatka Moskovasta Irkutskiin
Junani numero oli 350, eli melko huono. Junien numerointi toimii siten, että mitä pienempi numero sitä parempi ja nopeampi juna. Parilliset junat kulkevat Moskovasta pois päin ja parittomat Moskovaan päin. Kuulin, että junassa numero 2 olisi ollut tänä vuonna valmistuneet vaunut, jotka luonnollisesti olivat olleet varsin siistit. Valitettavasti minun junassa oli ainakin 20 vuotta vanhat vaunut.
Sain hyttikavereikseni Länsi-Siperiasta kotoisin olevan venäläismiehen sekä Itä-Siperiassa asuvan, mutta Ukrainasta kotoisin olevan miehen poikansa kanssa. Poikansa kanssa matkustanut mies oli oppinut hieman englantia rakentaessaan kaasukenttää ulkomaalaisten kanssa. Venäläisillä oli mukanaan olutta ja konjakkia. Ensimmäiset oluet korkattiin 15 minuuttia ennen junan liikkeelle lähtöä.
Tunti lähdön jälkeen söimme ja joimme konjakkia. Ruokailun jälkeen joimme jotain laadukasta venäläistä vodkaa ja söimme sianläskiä. Juodessaan viinaa venäläiset syövät usein jotain pientä suolaista. Venäläiset tarjosivat syömiset ja juomiset ensimmäisenä päivänä, joten minä kävin seuraavana päivänä ostamassa pullollisen vodkaa ravintolavaunusta korvaukseksi.
Venäläisillä rautatieasemilla paikalliset ihmiset myyvät matkustajille ruokaa ja paikallisia teollisuustuotteita. Ruoka on usein melko edullista ja vaihtelee asemittain. Vesistöjen lähellä sijaitsevilla asemilla myytiin kalaa ja kaikilta asemilta sai keitettyjä perunoita, leipää ja juomia. Puolentoista litran vesipullon hinta oli yleensä 80 Ruplaa ja ruoka hieman halvempaa. Moskovassa samaiset vesipullot maksoivat kaupassa 20-30 Ruplaa.
Sinisellä etiketillä varustetussa pullossa oleva olut on paikallista ja erittäin hyvää. Olutta myytiin nähdäkseni ainoastaan yhdellä asemalla, joka sijaitsee muistaakseni vajaan vuorokauden matkan päässä Moskovasta. Isossa muovipullossa oleva olut maksoi muistaakseni 80 Ruplaa, mutta venäläisten mielestä se ei ole hyvää. Samalla asemalla myytiin hyvää savustettua kalaa sekä jonkinlaista suolalla kypsytettyä kalaa. Molemmat kalat olivat syömäkelpoisia, mutta savustettu oli parempaa.
Kuva hytistä, jossa vietin 4 yötä. Hytit ovat suunnilleen samankokoisia kuin Suomessa, mutta venäläisissä hyteissä majoittuu 4 ihmistä. Yläsänkyihin saa asennettua turvavyön, joka estää nukkujaa putoamasta alas. Turvavyötä kannattaa käyttää, sillä yksi venäläinen mies putosi yläsängyltä pöydälle ja siitä alasängylle, ihmeekseni hän ei kuitenkaan edes herännyt vaan jatkoi nukkumista alasängyllä.
Kuvassa on matkan varrelle sattunut venäläinen rautatieasema. Useimmat asemat olivat korjattu ja todella hyvässä kunnossa, ainakin ulkoapäin katseltuna. Asemalaitureita ei kuitenkaan oltu yleensä korjattu, vaan ne olivat paikoitellen todella huonossa kunnossa.
Irkutsk
Irkutskissa ei varsinaisesti ole juuri nähtävää. Joitakin vahoja kirkkoja, joita Stalin ei huomannut tuhota ja kauempana keskustasta pato. Kaupunki on varsin huonossa kunnossa keskusaukiota lukuunottamatta. Välillä kadulta saattaa loppua asfaltti ja alkaa hiekkatie joka taas kohta muuttuu takaisin asfalttitieksi. Hiekkaosuuksilla näkee miten raitiovaunuraiteet on perustettu pölkkyjen päälle samalla tavalla kuin junaradat. Citymaastureiden suuren määrän ymmärtää hyvin tässä kaupungissa, sillä jopa keskustan tuntumassa tiet saattavat olla todella kaameassa kunnossa.
Irkutskissa on varsin kauniita vanhoja puutaloja, joissa on taitavasti tehtyjä monimutkaisia koristeita. Valitettavasti suurin osa vanhoista taloista on huonossa kunnossa ja näyttävät kaipaavan ennemmin purkutuomiota kuin kunnostamista.
Tämä talo on hieman paremmassa kunnossa. Molemmat taloista sijaitsevat samalla kadulla kuin hostellini.
Tämä talo on hieman kauempana hostellista. Kannattaa huomata räystästä kiertävä koristekuvio.
Tämä rakennus edustaa hieman tuoreempaa rakennustyyliä ja vastaavia rakennuksia löytyy Irkutskista huomattava määrä. Kunnoltaan suurin osa näyttää olevan yhtä surkeita kuin puutalotkin, mutta joihinkin on tehty esimerkiksi ikkunaremotti tai jopa julkisivuremontti, joten taloissa on kaiketi tarkoitus asua vielä pitkään. Tähän yksilöön remontteja ei ainakaan vielä oltu tehty.
Tämä kuva esittää suhteellisen normaalia Irkutskilaista kaupunkimaisemaa rautatieaseman lähistöllä. Teiden kunto todellakin oli huono. Kuvan ottamispaikasta noin 100 metria eteenpäin asfaltti loppuu ja alkaa hiekkatie. Raitiovaunukiskot jatkuvat hiekkaosuudellakin.
En käsitä mitä venäläisten päässä on liikkunut, kun ovat rakentaneet tälläisiä patteja kevyenliikenteenväylilleen. Kuvan koroke on siis nostettu joka puolelta rotvallin korkeuden verran ylös muusta jalkakäytävästä ilman mitään näkyvää syytä. Samanlaisia patteja löytyi kaupungista useita. Ainoa syy jonka pateille keksin on, että niillä on tarkoitus vaikeuttaa liikuntarajoitteisten kulkemista.
Tämän kaltaisia muovimaskeja oli asennettu ainakin puoleen henkilöautoista. Maski kuulemma vähentää hyttysten osumista autoon ja näyttää hyvältä. Toinen huomion arvoinen asia on, että autoissa saa ohjauspyörä olla kummalla puolella tahansa. Varsin monessa uudemmassa autossa oli ratti oikealla puolella. Syy on autojen tuonti eripuolilta maailmaa ja ettei laki sitä kiellä.
Tässä yksi Irkutskilainen kirkko.
Ja tässä toinen.
Keskusaukio oli laitettu varsin komeaan kuntoon ja näytti varsin länsimaiselta. Aukiolta ei tosin tarvinnut lähteä 100 metriä kauemmaksi nähdäkseen kaupungin todellisen kunnon.
Hostelli
Arvoin itselleni majapaikaksi Admiral hostellin. Hostelli oli edullinen, mutta edullisuuteen löytyi syynsä. Hostelli on oikeastaan normaali venäläinen asunto (joka on ahdettu täyteen sänkyjä), johon saa avaimen tullessaan. Hostellissa on yksi 6 hengen dormi ja kaksi kahden hengen yksityishuonetta. Henkilökuntaa ei ole aina paikalla ja välillä minäkin jouduin avaamaan ulko-ovea ja vastaanottamaan uusia tulijoita. Henkilökunta oli kuitenkin erittäin avuliasta ja osasivat yllättävän hyvin englantia. Minkäänlaisia tallelokeroa ei minulle tarjottu enkä sellaisia nähnyt, mutta en kyllä kysynytkään. Yö 6 hengen dormissa (jossa todellisuudessa oli 7 sänkyä) maksoi 500 Ruplaa.
Dormi oli valoisa, mutta varsin täyteen ahdettu.
Hostellin keittiö oli astioineen kaikkien vapaasti käytettävissä. Keittiö oli varsin siisti ja mukava, vaikkakin laittia narisi ikävästi oven vierestä. Astiat olisi pitänyt tiskata itse, mutta minun käyttämät astiat ainakin tuntuivat puhdistuvan itsestään, kun hetkeksi jätti tiskipöydälle.
Hostellissa on ainoastaan yksi vessa, mutta pienen kokonsa vuoksi se ei enempää tarvikkaan. Ainoastaan aamuisin syntyi pientä ruuhkaa. Ensimmäisenä päivänä ei vessan kraanasta tullut lämmintä vettä, mutta ongelma korjaantui kun putkimies kävi seuraavana päivänä vaihtamassa hanan. Hanan ilmeisesti kuuluikin heilua, sillä käytin vessaa heti putkimiehen lähdettyä ja hanaa käyttäessä sai pelätä milloin se lähtee irti lavuaarista.
Suihkusta tuli lämmintä vettä ja paina oli riittävän kova. Valitettavasti joku oli rikkonut suihkun pidikkeen seinästä, joten suihkua tarvitsi pitää koko ajan kädessään.
Pesukoneen käyttäminen maksoi hinnaston mukaan 200 Ruplaa, mutta minulta veloitettiin ainoastaan 100. Vaatteita pois ottaessani pelästyin hieman kun huomasin, että pesukone vuotaa jännitettä runkoonsa. Pesukoneesta kannataa ottaa sähköt pois ennenkuin sitä menee näpelöimään. En viitsinyt vaivata henkilökuntaa moisella pikkuasialla.
Venäläinen vessapaperi on todella paskaa. Tuntuu että sormet voisi yhtä hyvin tunkea suoraan perseeseen, sillä ne menevät aina paperista läpi. Tässä hostellissa vessapaperina käytettiin intistä tuttua kreppipaperia. Kreppipaperi oli itseasiassa hieman parempaa kuin normaali venäläinen vessapaperi, jota Moskovan hostellissa ja junassa käytettiin. Itse tosin ratkaisin ongelman jo Moskovassa ostamalla hienoa ja kallista vessapaperia kaupasta.
Muuta huomautettavaa
Havaitsin että Irkutskissa on myynnissä Kracks-nimisiä perunalastuja, jotka muistuttavat niin pakkaukseltaan, ulkonäöltään kuin maultaankin huomattavasti Pringlessejä. Hinnaltaan Krackerssit olivat huomattavasti edullisempia kuin samassa kaupassa myydyt Pringlessit. En tiedä myydäänkä näitä muualla kuin Irkutskissa, mutta minut silmiini niitä ei muualla osunut.
Kauppojen tuotevalikoimasta voisi sanoa vielä, että Irkutskissa asti myydään joitakin Valion juustoja mutta maitoa ei tänne asti enää tuoda. Venäläinen sinappi on varsin väkevää ja todella pahan makuista. Itse en pystynyt syömään sitä, koska se aiheutti itselleni oksennusrefleksin.
Junalipun ostaminen onnistuu näppärimmin rautatieaseman yläkerrassa, jossa ei ole juurikaan jonoja ja lipunmyyjä osaa kertoa englanniksi ettei osaa englantia. Ostin lipun junaan numero 32 Irkutskista Vladivostokkiin. Matka kesti 3 yötä ja hintaa lipulle tuli 7664 Ruplaa eli 170,5 Euroa. Kokonaisuudessaan junamatka Moskovasta Vladivostokkiin siis maksoi 350 Euroa.