Shanghai muodostaa yksinään provinssiin verrattavan hallintoalueen, joka on valtion suorassa komennossa. Shanghaissa asuu hieman yli 19 miljoonaa ihmistä(2010), mikä tekee siitä Kiinan suurimman kaupungin.
Shanghain nimi tarkoittaa kiinaksi meren yllä olevaa tai mereen menemistä. Nimen alkuperä on epäselvä, mutta liittynee Shanghain meren läheisyyteen ja siihen että se on ollut aina tärkeä satamakaupunki. Satamastaan johtuen Shanghai on tärkeä kauppakaupunki. Kaupankäyminen on tuonut kaupunkiin runsaasti länsimaalaisia, shanghailaiset ovat hyvin tottuneita heihin ja ovat oppineet länsimaalaisille tavoilla (ainakin osittain).
Shanghaihin pääsee junalla, lentäen, bussilla ja laivalla. Laivalla pääsee ainakin Japaniin(ainakin Shanghai Ferry CO.,LTD. liikennöi) ja Hong Kongiin. Kaupungissa on kaksi kansainvälistä lentokenttää Pudong ja Hongqiao, molemmille lentokentille pääsee metrolla ja lisäksi Pudongin kentälle liikennöi myös Maglev-juna. Hongqioan lentokentän yhteydessä on Hongqiao-rautatieasema. Shanghaissa on kolme suurta rautatieasemaa; Shanghai Railway Station (上海站), Shanghai South Railway Station (上海南站) ja Shanghai Hongqiao Railway Station (虹桥站). Shanghai South asemalta lähtee lähes kaikki etelään menevät junat, Hongqioa-asemalta lähtee nopeita junia sisämaahan sekä pienemmille asemille ja pääasemalta (Shanghai Railway station) lähtee loput.
Yllä olevan kuvan oikeassa raunassa oleva pullonavaajalta näyttävä rakennus on Shanghai World Financial Center. Valmistuessaan 2008 rakennus oli maailman toiseksi korkein ja tällä hetkellä (2010) se on maailman kolmanneksi korkein rakennus. Talossa on maailman korkein näköalatasanne 474 metrissä, yhteensä näköalatasanteita on kolme kappaletta kerroksissa 94, 97 ja 100. 94 kerrokseen pääsee 100 Yuanilla ja kaikkiin kolmeen 150 Yuanilla. Ylin näköalatasanne on aivan rakennuksen rei'än ylälaidassa ja sen lattia on tehty osin lasista. Näkymät lattian läpi eivät kuitenkaan ole erityisen hienot ja vain tietyistä kulmista voi nähdä hieman rakennuksen ympärillä kulkevaa liikennettä.
The Bundilta kävelymatkan päässä on Kiinan suurin ostoskatu Nanjing Road (南京路). Nanjing Roadilla on edustettuna kaikki suuret ja vähän pienemmätkin kansainväliset brändit. Nanjing Roadin itäpään (南京东路) kävelykatuosuus on kaikkein vilkkain kauppapaikka ja katu on ruuhkainen joka päivä.
Perikiinalaiseen tyyliin Nanjing Roadilla tulee myyjiä nyppimään hiasta ja esittelemään laminoitua prosyyriään asiakkaille. Guangzhoussa myyjät kauppaavat rannekelloja, mutta Shanghaissa valikoima on laajempi kattaen matkapuhelimet ja matkalaukut. Lähdin kerran tälläisen myyjän mukaan kun tarvitsin matkalaukkuni ympärille vyön, koska pelkäsin kiinalaisen laukun hajoavan lentomatkalla.
Mies johdatti meidät pienelle sivukujalle ja vei ränsistyneen kerrostalon kellariin. Kellarista paljastui enemmän tai vähemmän laittoman tavaran kauppa, jossa myytiin kaikkea iPhonesta matkalaukkuihin. IPhonen hintaa en kysynyt, mutta muuten hinnat näyttivät olevan varsin kohtuulliset. Tavaran laadusta tosin itselläni ei ole mitään käsitystä.
Vyötä ei kuitenkaan löytynyt kaupasta, mutta mies lähti viemään meitä seuraavaan liikkeeseen, joka olikin jo hieman virallisemman oloinen. Ostin vyön kaupasta ja yllätyksekseni opasmies jätti meidät rauhaan sen jälkeen. Ilmeisesti mies oli sopinut kauppiaiden kanssa etukäteen jonkinlaisesta korvauksesta, joten meiltä hän ei halunnut rahaa avustaan
Pääsyyni vierailla Shanghaissa (Helsinki-Shanghai lennon lisäksi) oli maailmannäyttely(myöhemmin EXPO). Näyttely on auki 1.5.-31.10.2010. EXPOn on tarkoitus olla kaikkien aikojen suurin maailmannäyttely ja kerätä 70-100 miljoonaa käviää. Yhteensä näyttelyssä on 192 eri maata ja 50 organisaatiota esittelemässä itseään. Näyttelylle on varattu 5,28 neliökilometriä tilaa ja sitä ennen avattiin 6 uutta metrolinjaa kahdessa vuodessa. Sisäänpääsylippu yhdelle päivälle portilta ostettuna on 160 Yuania ja opiskelijalta sekä muilta erikoisryhmiltä 100 Yuania. Tällä hetkellä myös etukäteen ostetut liput ovat käsittääkseni samanhintaisia.
EXPO on oiva paikka ihmiselle joka pitää jonottamisesta. Kaikkiin suosittuihin paviljonkeihin, kuten USA, Saksa, Etelä-Korea ja Japani on 3-4 tunnin jonot päivisin, jopa Suomen paviljonkiin täytyy jonottaa yli puoli tuntia (suomalaiset pääsevät jonon ohi). Kiinan paviljonkiin jaetaan EXPOn sisäänpääsyporteilla päivän ensimmäisille tulijoille lippu, jolla paviljonkiin pääsee. Ihmiset tulevat jo klo 7.00 eli 2 tuntia ennen porttien aukaisemista jonottamaan, jotta saisivat pääsylipun Kiinan paviljonkiin.
Jonojen pituudesta johtuen kävin etupäässä pienempien maiden paviljongeissa, joihin ei tarvinnut jonottaa kuin korkeintaan 15 minuuttia.
Ensimmäisenä kuva Suomen paviljongista Kirnusta. Paviljongin muoto kuvaa hiidenkirnua ja paviljongin sisällä on hiidenkirnun muotoinen pyöreä läpi. Sisällä esitellään pöytiin liimattuina suomalaisia teollisuustuotteita kuten polkypyöriä, kumisaappaita, lusikoita ja tietysti kännyköitä. Seinille heijastetaan videotykeillä tietokoneanimaatioita Suomen historiasta aina nykypäivään asti.
Itse koin animaatiot lähinnä keijukaisten lentelyksi lumisella taivaalla. Muutenkin paviljonki oli hieman liikaa taiteilijoiden ehdoin tehty, eikä suomalaista lujaa insinööritaitoa oltu hyödynnetty mielestäni riittävästi. Paviljongin taiteellinen idea aukesi allekirjoittaneelle vasta luettuna paviljongin virallisilta nettisivuilta mistä oli kysymys. Positiivista oli että muidenkin maiden paviljongit olivat melko steriileitä ja jopa tylsiä, joten Suomen paviljonki ei erottunut massasta huonoudellaan.
EXPOn toiseksi tärkein paviljonki heti Suomen jälkeen on tietenkin isäntämaan Kiinan paviljonki, joka on EXPOn suurin ja vaikein jättää huomioimatta. Rakennus on harvoja EXPO-alueen rakennuksia joka on suunniteltu pysyväksi, EXPOn jälkeen paviljongista tulee museo.
Kiinan paviljongin alakerrassa on esittelyhalli jokaiselle Kiinan provinssille. Provinssit ovat kilpailleet ilmeisesti valojen määrässä, sillä jokainen paviljonki on toinen toistaa kirkkaampia ja monimutkaisempia. Jokaisen paviljongin teema on yritetty sovittaa kyseisen provinssin imagooon sopivaksi.
Macaun paviljonki sijaitsee emämaa Kiinan paviljongin vieressä. Paviljonkiin pitää tulostaa automaatista pääsylippu, joka kertoo ajan jolloin paviljonkiin pääsee vierailemaan. Pääsylippujen vuoksi paviljongin jono pysyy varsin kohtuullisena ja lisäksi jonottajia viilennetään (sähköä säästävillä) ilmastointilaitteilla. Kokonaisuudessaan Macaun paviljonki oli yhdessä Japanin paviljongin kanssa parhaimpia paviljonkeja joissa vierailin.
Paviljongissa kerrottiin lyhyen elokuvan avulla Macaun historia porttugalilaisten kauppamatkailijoiden saapumisesta aina tulevaisuuteen saakka. Elokuvaan oli onnistuttu yhdistämään paljon tietoa Macausta hyvin kevyeen pakettiin, joka oli helppo omaksua. Macaulta onkin helppo löytää kaikkea kaikille, on katetraalin raunio, Aasian ensimmäisiä majakan paikkoja ja maailman suurin kasinokeskittymä sekä tietysti maailman suurin kasino The Venetian.
Vierailtuani Pohjois-Koreassa halusin päästä vielä ihmettelemään Pohjois-Korean paviljonkia. Paviljonkiin oli yllättävän lyhyt jono, jonottaminen kesti vain noin minuutin. Jonon lyhyys johtui todennäköisesti länsimaalaisten vieraiden vähyydestä, sillä kiinalaiset eivät ole hirveän innostuneita näkemään samanlaista kurjuutta uudestaan kuin Kiinassa oli 30 vuotta sitten.
Japanin paviljongista ei ole kuvaa ulkoa, mutta sisältä on yksi kuva. Paviljongissa esiteltiin japanilaista teknologiaa sekä Kiinan ja Japanin välisiä suhteita. Sodat ja muut ikävät asiat oli unohdettu ja näyttelyssä keskityttiin lähinnä luontoon ja kivoihin asioihin.
Vaikka Mongolian paviljonki oli ulkoa vaatimaton, niin sisältä paljastui varsin mielenkiintoinen ja monipuolinen näyttely. Esillä oli mongolialainen kansantaideryhmä kansallisasussa, kuvia Mongoliasta, dinosaurusten fossiileita sekä puiset kärryt. Kaikki esittelytekstit oli käännetty kiinan lisäksi myös englanniksi.
Pakistanin paviljongissa ei ollut oikein muuta nähtävää kuin presidentin ja pääministerin kuvat.
Iranin paviljonki oli positiivinen yllätys minulle. Sisällä esiteltiin laajalla rintamalla Iranilaista teknologiaa ja teollisuutta. Nähtävillä oli paljon pienoismalleja voimalaitoksista ja öljynporauslautoista. Kaikkiin pienoismalleihin ja kuviin oli liitetty tärkeimmät tekniset tiedot myös englanniksi.
Amerikkalaiset vaativat turhaan pääsyä katsomaan Iranin ydinvoimaloita. Menisivät Iranin paviljonkiin, niin näkisivät voimalaitoksen läpileikkauksen ja voisivat samalla lukea tekniset tiedot.
En käynyt Turkmenistanin paviljongissa sisällä, mutta ajattelin kuitenkin laittaa tähän näkyviin minkälainen se on ulkoa.
Uuden-Seelannin paviljongissa esiteltiin uusiseelantilaista elämää videoiden avulla. Paviljongissa sai kävellä omassa tahdissa eteenpäin ja katsella miten uusiseelantilaiset elävät. Näyttely loppui katolle, jossa oli uusiseelantilaisista kasveista koottu puutarha.
Eurooppa jäi valitettavasti lapsipuolen asemaan minun osaltani EXPOssa. Viimeisen päivän ilta hämärtyi jo kun aloin tosissani kiertämään Euroopan valtioita. Paremmin Euroopalla kuitenkin meni kuin Afrikalla, sillä en käynyt yhdessäkään Afrikan valtion paviljongissa.
Viro oli tuonut paviljonkiinsa hirveän määrän isoja säästöpossuja, joihin sai tiputtaa ehdotuksiaan paremmasta kaupungista. Viron taloustilanteen syy ainakin selvisi paviljongissa, sillä ihmekkös se on jos maalla on taloushuolia ja joudutaan ottamaan lainnaa, kun kaikki säästöpossut on viety ulkomaille.
Latvian paviljongissa järjestettiin puolen tunnin välein tuulitunneliesitys. Muuta nähtävää paviljongissa ei sitten ollutkaan.
Valko-Venäjän paviljonki ei ollut paljon kuppaa kummoisempi, mutta kävinpähän kuitenkin sisällä.
Ilta alkoi jo hämärtää kun pääsin Turkin paviljongin luokse. Sisälle en mennyt aikatauluongelmieni vuoksi, mutta paviljongin takapuolella oli kebab-kioski, jossa turkkilainen mies veisteli pitkällä miekalla kebabbia tangosta lautaselle. Kebab oli yllättävän lähellä suomalaista versiota, mutta maistui enemmän lihalta.
Teksti on kirjoitettu 29.-30.5 ja 25.-30.8.2010 tapahtuneiden vierailujen pohjalta.
Eihän Shanghai ole Kiinan suurin kaupunki vaan Chongqing, koska siellä on jo 32 milj. asukasta ja Shanghaissa 'vaan' reilut 18 miljoonaa...
Sana valintani on väärä, sillä Shanghain hallintoalueella asuu tuo 18-19 miljoonaa ihmistä, mutta se ei tee siitä Kiinan suurinta kaupunkia. Merkitys on sillä, että Shanghaissa urbaanilla alueella asuu hieman yli 9 miljoonaa ihmistä ja Chongqingissa vain 4 miljoonaa. Loput ihmisistä asuvat enemmän tai vähemmän maaseudulla(en tiedä tarkalleen kuinka kiinalaiset määrittelevät kaupunkialueen).
Alueiden eron huomaa vertaamalla niiden väestöntiheytta, joka on Chongqingissa noin 400 ihmistä/neliökilometri ja Shanghaissa lähes 3000 henkeä/neliökilometri.
Kysyin asiaa kiinalaiselta ja hän sanoi että kaupungin suuruuteen vaikuttaa myös sen merkittävyys, esim. päätöksen teossa ja kaupankäynnissä. Eli kiinalaisen mielestä kaupungin suuruus ei ole kiinni ainoastaan väkiluvusta.